 |
| Rovaniemi Rocks. |
Rovaniemen lentokentällä Sidiä ja mua on vastassa Harri Frondén, pitkäaikainen
nälkäteatterilainen, joka on näyttelemisen lisäksi vastannut monen näytelmän
musiikkipuolesta. Harrin sävelkynästä on syntynyt mm. hienoja Aaro Hellaakoski-lauluja, joitakin mäkin olen ollut esittämässä Kustavissa, mutta
Haba & kitara on biisien ylivoimainen tulkitsija. Hän asuu Rovaniemellä ja
toimii eräoppaana. Tänään Harri on Kaarlo Bergbom. Autossaan meitä tervehtii Aslak,
vajaan vuoden ikäinen valkoinen turre.
Ajamme keskustaan, avaraa, raikasta ja jylhää. Näemme Kemi-ja Rovajoet, Jätkänkynttilä-sillan, paljon viehättävää viiskytlukulaista kerrostalomaisemaa. Ohitamme Alvar Aallon suunnitteleman Lappia-talon, joka on pari vuotta ollut remontissa ja josta teatteri on vuoteen 2015 asti evakossa. Kauheaa vääntöä ollut kuulemma Lappian korjauksesta, ja siitä onko se kongressimaisuutensa vuoksi ylipäätään sopiva teatterille.
Väistötilat on hajautettu kolmeen eri taloon. Meille osuu pieni näyttämö, ”Paavo”, joka sijaitsee Rovakadulla vanhassa koulussa. Se on nimetty paikallisen näyttelijän (Takkisen) mukaan, kuten muutkin väliaikaisnäyttämöt: Jentte tarkoittaa Päätalo-filmatisoinneistakin tuttua Pirjo Leppästä, ”Eero” taas Hännistä. Hieno ele.
Ajamme keskustaan, avaraa, raikasta ja jylhää. Näemme Kemi-ja Rovajoet, Jätkänkynttilä-sillan, paljon viehättävää viiskytlukulaista kerrostalomaisemaa. Ohitamme Alvar Aallon suunnitteleman Lappia-talon, joka on pari vuotta ollut remontissa ja josta teatteri on vuoteen 2015 asti evakossa. Kauheaa vääntöä ollut kuulemma Lappian korjauksesta, ja siitä onko se kongressimaisuutensa vuoksi ylipäätään sopiva teatterille.
Väistötilat on hajautettu kolmeen eri taloon. Meille osuu pieni näyttämö, ”Paavo”, joka sijaitsee Rovakadulla vanhassa koulussa. Se on nimetty paikallisen näyttelijän (Takkisen) mukaan, kuten muutkin väliaikaisnäyttämöt: Jentte tarkoittaa Päätalo-filmatisoinneistakin tuttua Pirjo Leppästä, ”Eero” taas Hännistä. Hieno ele.
 |
Valoja suunnataan manuaalisesti.
Joillain näyttämöillä lamput ovat myös kauko-ohjauksella liikuteltavia. |
Salissa haisee maali, lattia on virheettömän kiiltävän ruskea. Siunattu hulluus –näytelmän lavastaminen on vielä kesken, meitä varten muu lavastus on peitetty mustilla verhoilla. 120-paikkainen katsomo on pitkänomainen ja nousee sopivan jyrkästi. Katsastamme sopivan tuolin Eero Kilvelle, täällä Bergbom istuukin keinutuolissa (se on mainittu alun repliikeissä, mutta yleensä olemme ottaneet nojatuolin, jotta lavastus ei olisi ”tårta på tårta”). Valoja suunnataan, kolmehenkinen tekninen henkilökunta toimii ripeästi ja mukavasti. Harjoittelemme Harrin kanssa dialogin ynnä iskut ja suuntaamme hotellille majoittumaan. Ounaskosken rannalla olevassa Pohjanhovissa vedän puolen tunnin tirsat. Sitten takaisin teatterille, pöpötän tekstin nopeasti läpi pikaläpimenossa valojen ja Harrin treeniksi, onhan hänen ensi-iltansa.
 |
| Harri Frondén harjoittelee. Fetsi tuotiin Helsingistä. |
Jää puoli tuntia aikaa, mutta sitä ennen erikoiskeikka: soitan ystävän tutun
lapselle parin minuutin onnittelupuhelun Oktonautit-animaatiosarjan Kapteeni
Valkosen äänellä, heillä on teemasynttärit Turun suunnassa. Sitten maski
naamaan ja odottamaan yleisön saapumista, se kestää, muutamia vanhempia
katsojia joudutaan odottamaan. Pelkään että yleisö kadottaa alkujännitteen, jos
startti venyy liian pitkäksi.
HYVÄT JA HUONOT MANEERIT
Väkeä on mukavasti, lähes 80. Sali on hieman kaikuisa enkä alussa näe kuinka pitkällä yleisöä istuu. Käytän enemmän ääntä kuin yleensä, mutta rauhoitan loppua kohden. Kaikki vitsit eivät osu, jään pohtimaan teinkö ne toisin vai eikö niissä vain ole pohjoista ulottuvuutta.
Paikalla on viisi talon näyttelijää, osa on syyslomalla. Myös neljäkymmentä katsojaa jää juttelemaan ja keskustelu polveilee itsetunnosta maneereihin (niitä on hyviä ja huonoja), muistitekniikoihin (paikalla on myös nuori Tampereella opiskellut teatterintutkija, joka on tehnyt lopputyönsä aiheesta), ja tuleeko teksti oppia harjoituksissa vai ennen niitä omalla ajalla. Tästä ovat ammattilaiset montaa mieltä, mutta yhtä mieltä siitä, että tekstin oppiminen on fyysinen tapahtuma, tapahtui se kotona tai lavalla. Joskus tekstin oppimattomuus voi olla ihan selkeää laiskuuttakin. Teatterinjohtaja Juha Vuorinen nostaa asian esiin osana ryhmätyötä: jos joku ei opettele tekstiä muiden tahdissa, se vaikuttaa kaikkien työskentelyyn.
”Tämä oli minusta vakava näytelmä, jossa huumori toimi öljynä ja auttoi viestin perillemenoa”, totesi vanhempi herra hienosti. ”Näyttelijätkin ovat ihmisiä”, sanoo herttainen rouva ja kertoo sallivansa tutuille näyttelijöille myös epäonnistumiset.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Esko Janhunen kertoo nähneensä Eero Kilven teatteri-innostuksessa tuttua ylioppilasteatterimaista uhoa, jolla hän itse aikoinaan sauhusi näyttelijäksi, kunnes tajusi että hänen paikkansa oli toisaalla. Eeroa se näemmä kuitenkin kantoi.
Eräs rouva kertoo nähneensä Lurjuksen Kustavissa vuonna 2009, eli ensi-illassamme ulkosalla ja kertoo sen jalostuneen siitä! En ehdi keskustelun jälkeen kysyä häneltä, miten hän on Kustaviin tuolloin päätynyt.
Mukava mieli jää näistäkin keskusteluista.
HYVÄT JA HUONOT MANEERIT
Väkeä on mukavasti, lähes 80. Sali on hieman kaikuisa enkä alussa näe kuinka pitkällä yleisöä istuu. Käytän enemmän ääntä kuin yleensä, mutta rauhoitan loppua kohden. Kaikki vitsit eivät osu, jään pohtimaan teinkö ne toisin vai eikö niissä vain ole pohjoista ulottuvuutta.
Paikalla on viisi talon näyttelijää, osa on syyslomalla. Myös neljäkymmentä katsojaa jää juttelemaan ja keskustelu polveilee itsetunnosta maneereihin (niitä on hyviä ja huonoja), muistitekniikoihin (paikalla on myös nuori Tampereella opiskellut teatterintutkija, joka on tehnyt lopputyönsä aiheesta), ja tuleeko teksti oppia harjoituksissa vai ennen niitä omalla ajalla. Tästä ovat ammattilaiset montaa mieltä, mutta yhtä mieltä siitä, että tekstin oppiminen on fyysinen tapahtuma, tapahtui se kotona tai lavalla. Joskus tekstin oppimattomuus voi olla ihan selkeää laiskuuttakin. Teatterinjohtaja Juha Vuorinen nostaa asian esiin osana ryhmätyötä: jos joku ei opettele tekstiä muiden tahdissa, se vaikuttaa kaikkien työskentelyyn.
”Tämä oli minusta vakava näytelmä, jossa huumori toimi öljynä ja auttoi viestin perillemenoa”, totesi vanhempi herra hienosti. ”Näyttelijätkin ovat ihmisiä”, sanoo herttainen rouva ja kertoo sallivansa tutuille näyttelijöille myös epäonnistumiset.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Esko Janhunen kertoo nähneensä Eero Kilven teatteri-innostuksessa tuttua ylioppilasteatterimaista uhoa, jolla hän itse aikoinaan sauhusi näyttelijäksi, kunnes tajusi että hänen paikkansa oli toisaalla. Eeroa se näemmä kuitenkin kantoi.
Eräs rouva kertoo nähneensä Lurjuksen Kustavissa vuonna 2009, eli ensi-illassamme ulkosalla ja kertoo sen jalostuneen siitä! En ehdi keskustelun jälkeen kysyä häneltä, miten hän on Kustaviin tuolloin päätynyt.
Mukava mieli jää näistäkin keskusteluista.
 |
| Kunnon kellaripukuhuoneet lukiolaishengessä. Väistötilojen ihanuutta. |
HIUTALEITA JA HEVIÄ
Ensilumi on satanut kaupunkiin. Hotellille suihkuun. Sitten liukkaiden katujen yli tapaamaan kollegoita paikalliseen hevibaariin, Pahaan Kurkeen. En tiedä onko kapakka nimetty Kummelin Luomisen tuskaa-tekotaidesketsin mukaan, mutta musiikki on ehtaa tavaraa In-a-Gadda-Da-Vidasta Queensrücheen ja seinillä roikkuu parikymmentä sähkökitaraa. Ideoin ja ohjasin pari vuotta sitten Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen ”maailman ensimmäisen hevimusikaalin” 1827 INFERNAL MUSICALin, joten ympäristö sykähdyttää vahvasti. Royal Shakespeare Companyn vakiokapakka Stratford-on-Avonissa on Dirty Duck, joten Paha Kurki käy Rovaniemelle aivan hyvin.
Kyselen talon asioista. Henki on kuulemma nyt ihan hyvä, aina ei ole niin ollut. Teatteriin on kuluvana syksynä tullut 5 uutta nuorehkoa näyttelijää. Kaiken kaikkiaan näyttelijöitä on 12, pari lisää olisi kuulemma hyvä, koska pari on aina 4 päivää viikosta (ma-to) kiertueella, Lapin alueteatteri kun on kyseessä. Se käy varmasti työstä, koska viikonloppuna kierttuelaiset kuitenkin työllistyvät myös talon kotiesityksissä Rovaniemellä. Mua väsyttää jo nyt, ja tämä kiertue on vasta alussa!
Talon esityksissä on näemmä viimeaikoina käynyt ihan mukavasti porukkaa. Mekin teimme nyt kiertueemme ennätyksen. Fosfori oli teatterin julkaisuissa hienosti esillä muun ohjelmiston ohessa, kiitos siitä. Joissain taloissa tällainen yksittäinen vierailu hukkuu helposti.
Teen vielä pienen kävelykatukierroksen Vuennon Timon kanssa, hän on yksi syksyn uusista kiinnityksistä ja esittää pääroolia paikallisaiheisessa Kulma-rockmusikaalissa. Näyttelimme vuonna 2000 Lappeenrannan linnoituksen kesäteatterin HAAPOJASSA. Puhumme teatterista ja naisista.
Ensilumi on satanut kaupunkiin. Hotellille suihkuun. Sitten liukkaiden katujen yli tapaamaan kollegoita paikalliseen hevibaariin, Pahaan Kurkeen. En tiedä onko kapakka nimetty Kummelin Luomisen tuskaa-tekotaidesketsin mukaan, mutta musiikki on ehtaa tavaraa In-a-Gadda-Da-Vidasta Queensrücheen ja seinillä roikkuu parikymmentä sähkökitaraa. Ideoin ja ohjasin pari vuotta sitten Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen ”maailman ensimmäisen hevimusikaalin” 1827 INFERNAL MUSICALin, joten ympäristö sykähdyttää vahvasti. Royal Shakespeare Companyn vakiokapakka Stratford-on-Avonissa on Dirty Duck, joten Paha Kurki käy Rovaniemelle aivan hyvin.
Kyselen talon asioista. Henki on kuulemma nyt ihan hyvä, aina ei ole niin ollut. Teatteriin on kuluvana syksynä tullut 5 uutta nuorehkoa näyttelijää. Kaiken kaikkiaan näyttelijöitä on 12, pari lisää olisi kuulemma hyvä, koska pari on aina 4 päivää viikosta (ma-to) kiertueella, Lapin alueteatteri kun on kyseessä. Se käy varmasti työstä, koska viikonloppuna kierttuelaiset kuitenkin työllistyvät myös talon kotiesityksissä Rovaniemellä. Mua väsyttää jo nyt, ja tämä kiertue on vasta alussa!
Talon esityksissä on näemmä viimeaikoina käynyt ihan mukavasti porukkaa. Mekin teimme nyt kiertueemme ennätyksen. Fosfori oli teatterin julkaisuissa hienosti esillä muun ohjelmiston ohessa, kiitos siitä. Joissain taloissa tällainen yksittäinen vierailu hukkuu helposti.
Teen vielä pienen kävelykatukierroksen Vuennon Timon kanssa, hän on yksi syksyn uusista kiinnityksistä ja esittää pääroolia paikallisaiheisessa Kulma-rockmusikaalissa. Näyttelimme vuonna 2000 Lappeenrannan linnoituksen kesäteatterin HAAPOJASSA. Puhumme teatterista ja naisista.
 |
| Matkamiehen matkamuisto. Iron Maiden-olutta. Taustalla ensilumi. |
Aamulla on kuitenkin herättävä paitsi hotelliaamiaiselle, myös antamaan puhelinhaastattelu paikallisYLElle Kemin keikan promotukseen. Ennen junamme lähtöä ehdin kiertää kaupungilla reilun tunnin, käyn teatterin toimistolla (entisessä opettajien asuntolassa) hoitamassa paperiasioita. Keskusta, joka on n. kilometrin mittainen, pitää sisällään kaikkea pientä kivaa ja undergroundin oloista, puoteja ja katutaidetta. Tsekkaan myös Alvar Aallon kirjaston ja Lordi-aukion.
Sitten Kemiin. Bergbomiksi matkustaa Tampereelta itse käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Hurme.
(Sori, tää kuulostaa sen tyyppiseltä diipadaapa-kirjoittelulta jota äidinkielenopettajani muinoin manasi: ”… ja sitten he söivät ja menivät nukkumaan.” Pahoittelen, t. Juha-Pekka)
Turistikuvia:
 |
| Sidi ja Aslak. |
 |
| Lappia-talon vieressä porsaatkin ovat toisin. |
 | |
| Kirjastossa mainostetaan asiallista toimintaa. |
 |
| Tämä ei ole ruokablogi, mutta loistavaa lounassushia sai Kahvila Kauppayhtiön pop-up-miljöössä. |
 |
| Jätkänkynttilä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti